Touhusin tänään kovasti lomapäivän aamusta asti. Istutin taimia kasvilavoihin, kitkin pensaiden alusia, värjäsin tukan ja pesin pyykkiä. Päätin että lounaan jälkeen siivoan Spotify-listat. Menin järjestyksessä tykätyt kappaleet listaa alaspäin. Osa säästetään, jotkut poistetaan. Sitten kohdalle tuli  Angelo Badalamentin kappale Rose's theme from "The Straight Story"

The Straight Story

Siihen pysähtyi touhukkuus.

Onneksi silloin joskus vuosia sitten otin aikaa meille sisaruksille ja lähdin lapsiperhehulinoista luoksesi Kallioon. Olimme sopineet menevämme elokuviin katsomaan jotain. Olit ympyröinyt sanomalehdestä muutaman vaihtoehdon ja päädyimme lähtemään Kino Engeliin katsomaan David Lynchin pitkää elokuvaa. Siitä tuli yhdellä katsomisella lempielokuvani. Se on niin kaunis, rauhallinen, hauskakin. Elokuva kertoo rakkaudesta, päättäväisyydestä ja ihmisten kyvystä hyvyyteen.Elokuvan jälkeen kävelimme pimenevässä Helsingissä käsikynkkää. Sinulla oli musta nahkatakki. Kysyin, eikö sua pelota kävellä täällä iltaisin. Naurahdit, että ei ollenkaan. Muistan, että minusta oli ihanaa olla kanssasi juuri silloin. Enpä osannut kuvitella silloin, että joskus istun tietokoneella perkaamassa soittolistaa ja tuon elokuvan kappale minua yhtäaikaa surettaa ja lohduttaa ja muistuttaa sinusta.

Ja taas näytän iltaan mennessä siltä kuin ampiaiset olisivat pistäneet silmäluomiin.

Tämä menetys tuntuu taas liian isolta.