Tästä on tullut jo keväisten lauantai-iltojen traditio. Mies kiikkuu toimistotuolissa tietokoneen näytön edessä ja minä kiikkutuolissa hänen takanaan.

-Kato, kato! Tässä se on!

-Wau. Miten se on noin halpa? 

-VUOKRATONTTI!

(seuraava)

- Liian jyrkkä tontti. Ei tonne voi tulla mun vanhemmat ollenkaan.

(seuraava)

- Ei hitto, toi puutarha on työleiri. Ei nurmikkoa. 

(seuraava)

- Hei kiva kuva viiden euron fleeceviltistä. Mitä anti-informaatiota. Ja mä haistan jo noista kuvista, että tuolla haisee.

(seuraava)

- Sä et mahdu seisomaan tuolla.

(seuraava)

- Jos toi hinta alkais ykkösellä, vois mennä katsomaan.

(seuraava)

-EI NURMIKKOPIHAA!

(seuraava)

- Kauanko tonne ajaa?

- Tunnin ja vartin.

- Se on liikaa. Ainakin tommosta kärrytietä.

(seuraava)

-Ihana! Toi on hyvässä kunnossa. Varmaan jotkut vanhat ihmiset pitäneet hyvää huolta tuosta. Näytä vielä sitä asemapiirrosta...

-TIERASITE!

- Juu ei voisi pitää koiria vapaana sitten.

(seuraava)

- Hirvee hinta. Mikset sä rajaa noita hakujas yhtään?

- Mä saan kuule hakea ihan mitä mä haluan.

(seuraava)

- Hei toi vois olla... .Siinä on vierasmökkikin!

- OMA LAMPI. EI PERKELE NYT. Rajaa niitä hakuja!

(seuraava)

-Tota en ottaisi ilmaiseksikaan

(seuraava)

- Lekaa!

(seuraava)

-Tää on liian hyvä ollakseen totta. (katsotaan kaikki kuvat moneen kertaan)

- Ota mapsiin toi osoite.

- Mikä toi tie on? Loitonna vähän.

- Ei jessus. Nelostie menee takapihalla.

Ja tätä jatkuu ja jatkuu. Vuodesta toiseen. Joku selittämätön kaipuu, jonnekin jossa lapinkoira ei hauku kolmea tuntia putkeen ja golfpallot kolahtele takaseinään.

Meillä on nyt kiva koti, mutta jotenkin tekee mieli lähteä välillä jonnekin pakoon. Omaan pakoon. Ei toisten nurkkiin. Vuokramökkejäkin on kokeiltu. Mutta niillä mä lähinnä mietin, että maalaisin tämän huoneen eri väriseksi ja vaihtaisin huonekalujen järjestystä. Ja siivoaisin kaikki kaapit. Ja heittäisin kaiken rikkinäisen ja kaiken kitchin menemään. Ja terottaisin veitset.

Metsäinen, loiva rinnetontti, jossa kasvaa mustikkaa ja kanervaa. Hongat huojuvat tuulessa ja humisevat rauhoittavasti. Kuistin ikkunoista avautuu järvimaisema. Löyöyhuoneessa on ikkuna josta näkyy metsää ja vettä. Yöllä päälle kaareutuu kirkas tähtitaivas. Takassa raksahtelevat kuusiklapit. Pelataan scrabblea. Juodaan pannukahvia. Mennään riippukeinuun päikkäreille. Kierreltäisiin kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa etsimässä huonekaluja omalle mökille. Käytäisiin melomassa. 

Olen mökkiromanattikko. Mutta liian kriittinen, enkä tarpeeksi varakas. Minulle ei kelpaa kuivanmaan mökki, ei hyttyspyydys, ei homeröskä, ei pieni tontti, ei liukas tontti, ei tierastite, ei naapurit liian lähellä, ei ysärisohvat, ei toimimaton pohjaratkaisu eikä huono ranta.

- Montako sulla oli oikein?

-kaksi.

- niin mullakin.

 

Ja viikko jatkuu rauhallisimmissa merkeissä.

ja mun tuurilla....siinä vastarannalla olisi lapinkoirakennel.