Niin kuka syöstiin vallasta, kun tuli tämä tekninen vallankumous?  Globalisaatio on jo vanhentuva sana. Vain totaalinen juntti luulee, että rajat voi laittaa kiinni. Digitalisaatiosta puhutaan. Syystäkin, eihän analoginen TV näy, vaikka kuinka seisoisit vinossa, yhdellä jalalla matkatelkkarin edessä, metallihenkari ylös kohotettuna.

Minusta tuntuu, että kuluttaja on syösty vallasta.

Yritin ostaa tänään solumuovia nettikaupasta. Olen ostanut ennenkin solumuovia siitä nettikaupasta. Laskulle. Ostosten teko pysähtyi ja jumiutui siihen, kun valittavana oli joko Paytrail maksaminen tai oman sotun antaminen solumuovin vuoksi. Jotta he voisivat tarkistaa luottotietoni, jotka ovat muuten kunnossa, jotka ei muuten kuulu solumuovikauppiaalle kun ostan töihin solumuovia. Onneksi tämä digitalisoitunut firma vastasi ihan perinteiseen kännykkänumeroon. ( Puhelimella soittaminen on kuulemma tosi vanhanaikaista, kuulin tänään telkkarista sen.) Kerroin asiani ja puhelimeen vastannut tytär alkoi puhua kielillä. Siellä vilahti sana Paytrail, jonka osaan kääntää, mutta jonka toimintatapaa en tunne, sekä englannin kielisiä sanoja suomen kielen seassa. Pärjään Lontoossa englannilla, mutta en solumuovia myyvän nettikaupan puhelinkeskustelussa. Jouduin keskeyttämään asiakaspalvelijan. Suustani pääsi sanat: wow   wow   wow  , en ymmärrä sanaakaan mistä puhut. Tämä ystävällinen myyjä keksi onneksi keinon, jolla ohitamme nämä kokemani vastoinkäymiset, ja päivän päätteeksi sähköpostilaatikossani komeili tilausvahvistus. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Tämä on valitettavasti vain yksi esimerkki niistä vastoinkäymisistä, joihin tavallinen ihminen törmää lähes päivittäin. Äitini osti viime viikolla tuplalaajakaistan ja tabletin. Hienoa. Olen hänestä ylpeä. Hän on 69 vuotias ja yrittää pysyä kärryillä facebook-haittaohjelmista ja messenger-viruksista huolimatta. Operaattorin myyjä kertoi, että tuplalaajakaistan asentaminen on "ihan helppoa." Melko vähättelevää, ylimielistä ja paskamaista sanoa noin melkein 70 vuotiaalle ihmiselle joka on selkeästi tuonut kokemattomuutensa ja epävarmuutensa asian suhteen esille.

Äiti ei edes aloittanut ilman nuoremman ihmisen apua. Sanoin hänelle, etten ole koskaan tehnyt mitään tämmöistä, mutta voin yrittää. Seurasin käyttöohjeita korostetun hidastetusti. Ensinnäkin, se Sim- kortti ei mahdu laitteeseen ja se pitää ihan itse tajuta. Että sitä voi pienentää taitellen. Olin sattumalta juuri samana päivänä nähnyt esimieheni tekevän niin yhdelle uudelle Sim-kortille. Asennuksessa tuli kohta, jossa kysyttiin -jotain- numeroa. Tutkimme kaikki äidin operaattorilta saamat paperit, mutta missään ei lue -sellaista-numeroa. Kääntelimme sim-kortin kortit neljään kertaan ja menin operaattorin sivuille etsimään -sitä-numeroa.  Totesin, että tämä tyssäsi nyt tähän. Operaattorille en ala soittamaan. Minulla on parempiakin tapoja viettää 45 minuuttia elämästäni, kuin jonottaa kuunnellen jotain hirvittävää jonotuskakofoniaa. Todennäköisesti siellä olisi vastannut esineiden internetiin aivoistaan bluetoothilla liitetty, 21 vuotias senior managment director, jota olisin vain halunnut vetää pataan. Päädyin soittamaan omalle pojalleni joka on it-alalla. Kysyin, mikä on -tämä-numero. - "Ei mikään. Ette te tarvitse sitä mihinkään."

Eipä mennyt hänellä yliopistotutkinto hukkaan. Epäuskoisena mummon kanssa jatkoimme hommaa, soittaen vielä kaksi kertaa pojalleni ja PADAM, tuplalaajakaista toimii, samoin tabletti. Latasin äidille pari sovellusta, mutta nettipankin avaaminen jätettiin toiseen päivään, kun mummon kapasiteetti oli tullut täyteen. Omanikin oli, kieltämättä.

Meille putkahtelee töihin erilaisia tietokoneen käyttöjärjestelmiä, ohjelmia, appeja, älypuhelimia, tabletteja, maalämmön ohjausohjelmia, ilmastoinnin säätölaitteita, kulunvalvontaa ym. joita kukaan ei opeta käyttämään. Tuote myydään, laskutetaan ja sen jälkeen asiakas unohdetaan. Mukana tulevilla käyttöohjeilla voi pyyhkiä korkeintaan paskaa tuulettimesta. Kroatiaksi. Minulle kun ei ilmesty kuin Koraani Mohammedille, nämä innofactorin tilastoappin käyttöohjeet tai maalämmön säätökäyrien säätöohjeet. Minne ne matkalla häviää? Miksi kukaan ei ole vastuussa tästä digivallankumouksesta työpaikalla? Meille tulee uusi ohjelma tai laite, jota kukaan ei osaa käyttää ja työaikaa käytetään aivan valtavasti niiden ongelmien kanssa painimiseen. Te ette voi kuvitella, miten paljon. Sipilän kiky-minuutit ei paikkaa edes sitä aikaa kun odotetaan internet-yhteyttä! Jokainen työntekijä painii niiden kanssa omassa työpisteessä, satunnaisesti käytävältä ohjeita kokeneemmilta saaden.

Uskon, että tämä tehoton työkulttuuri on aika yleistä Suomessa. Aika on ajanut ohi Suomen markan, passitarkastusten joka rajalla,  analogisen telkkarin, ohi pöytäpuhelimen (joita muuten käytetään Saksassa vielä ihan yleisesti) ohi matopelipuhelimen, ohi Walkmanin, ohi lämmitysjärjestelmän jota osaa käyttää, minkä kaiken ohi se ajoikaan.

Aina kun opin käyttämään nykyistä puhelintani, siitä "loppuu muisti", vaikka ostin tuplasti enemmä kuin viimeksi. Aina kun pääsen kärryille käyttöjärjestelmästä, se ei ole enää yhteensopiva minkään kanssa.Windows kympin valokuvat-ohjelmaa ei osaisi käyttää edes Steve Jobs. Koko ajan olen vähän jäljessä. Tekniikka juoksee edellä ja minä perässä nähden vain sen hikisen selän.

Joskus kun olen nukkunut hyvin, käynyt aamulenkillä, nauttinut terveyssmoothieni ja istahtanut autoon, saan vahingossa puhelimeni ottamaan yhteyttä autoradiooni kuunnellakseni Bo Kasperia työmatkalla. Jos musiikki oikeasti alkaa soida, tulee tunne, ettei uskalla liikahtaa, ei koskea mihinkään, ei kääntää rattia, ei suihkuttaa pissapojalla, ettei yhteys vaan häviä. Sehän on vähän niinkun se matkatelkkarin edessä, vinossa seisominen. Yksi perheestä seisoi henkari kädessä ja toiset huusi, Älä liiku! 

Paitsi että siellä autossa olen yksin.