Kävin keväällä akvarellikurssilla. En ole sen jälkeen maalannut. Olen lamaantunut.

Opettajan lahjakkuus ja taito saivat käteni jähmettymään ja järkeni pysähtymään. Maalaamisesta meni ilo tai oikeastaan merkitys. Helvettiäkö minä tässä tuherran kun ei tästä kummempaa tule. Hävisin ilman taistelua itselleni. Menkää Mika Törösen sivuille ja ostakaa sieltä oikea taulu.

Loman alettua ja saaristossa kierreltyäni sain edes pienen inspiraation poikasen, että voisi edes kokeilla.

Mutta tänäänkin voiton vei pihan myrkyttäminen, kauppareissut, lukeminen, koiran ulkoilutus, ruokailut...

Vein tänään kehystämöön kolme varhaista työtäni. Ne laitetaan kierrätyskehyksiin. JOS saan kaupunginkirjastosta näyttelyajan vuodelle 2021 kuten lupasivat ja JOS saan edes omani pois kehystyskustannuksista, olen tyytyväinen. On tämäkin! Näyttelytilaa saa odottaa melkein kaksi vuotta. Johan siinä ajassa ehdin polttamaan kaikki työni kolmeen kertaan.

Vien näytille kasan tuhkaa ja siihen tekstin: vuosien tuotanto.

Mihinkään maalaukseeni en ole tyytyväinen. Jokaisessa on jotain pielessä. Liian naivia, aloittelevaa, kömpelöä, ainakin joku siveltimen räpsähdys tai levinnyt värilammikko. Yhteen työhön olin melko tyytyväinen mutta annoin sen kaverille synttärilahjaksi joten näyttelyyn en sitä ehkä saa. 

Miksi se hiivatin näyttely pitää järjestää?

Miksi minä itseäni näin kiusaan ja valvotan?