Nyt on semmoinen ajatusten Afrikan tähti, että lähdetään vaikka Kairosta ja yritettään olla hukkumatta hiekkamyrskyyn.

Olen lomalla ja se on ihanaa. Sain eilen päätökseen sitoutumistani testaavan käyntijakson mielenterveystoimistossa jotta saisin lääkäriltä lausunnon päästä psykoterapiaan. Jollain tavalla huojentavaa ja samalla pelottavaa.

Sain myös puhelun eläinlääkäriasemalta koiran patologisesta näytteestä. Lääkärillä oli onneksi hyviä uutisia.

Olen tästä kaikesta ja raskaasta edeltävästä työviikosta hieman uuvuksissa. Palauttavinta mitä tiedän tehtäväksi  (yksin) on kuunnella musiikkia, maalata taulua, liikkua luonnossa tai kuunnella mielenkiintoista podcastia/ youtubea/ äänikirjaa. Tänään aamulla yhdistin näistä kaksi menemällä pitkälle lenkille koiran kanssa metsään ja kuuntelemalla Youtubiin ribattua äänikirjaa God delusion, jota kirjan kirjoittaja Richard Dawkins lukee rauhoittavalla viisaalla äänellään, vaimonsa kanssa. Halusin mennä vähän taaksepäin luetussa ja huitaisin vaihingossa näytöltä seuraavan videon, jota Youtube ehdotti. Ensin ajattelin, että voi harmi, mutta sitten päätinkin kuunnella mitä tahansa sieltä tuleekaan. Se oli joku tämmöinen Andy Thomson joka kertoi että Religious ideas are by-products of Cognitive mechanisms designed for other purposes. (Jännä toi sana designed tässä asiayhteydessä) Se oli todella mielenkiintoinen luento oikeastaan ihmisen aivoista. Siinä sanottiin lause, joka oli minusta tosi W O W ! Semmoinen lause, että minun piti paussata koko ohjelma ja jäädä sitä maistelemaan ja miettimään hämäläisellä harjulla. "A child knows more than learns."

Aattelepa sitä. Pikkuinen taaperoinen lapsi muodostaessaan suhteita muihin ihmisiin, synnynnäisesti tietää enemmän kuin oppii. 

Kuuntelin tätä luentoa jotain 30 minuuttia ja sitten pissahätä äityi niin voimakkaaksi että oli poikettava melko avonaiselta reitiltä syvemmälle metsään, tuntemattomalle polulle piilopissalle. Sammutin siinä kohdin toiston ja annoin metsän äänien ja pissaamisen tuntua hyvältä. Perustarpeiden tyydytys on aivan aliarvostettua tänä päivänä. Iso lasillinen raikasta vettä janoon ja ruumintoiminnot -ovat mahtavia! Sehän se maailmalla matkustaessakin on jujuna, että vaikka olet kalliilla rahalla raahautunut Dubrovnikin kivikasoja huokailemaan, on sentään kunnon kupillinen kahvia ja aamukakka suurinta ylellisyyttä mitä toivoa voi.

NO hupsista, harhauduin nyt vähän kertomaan teille ruumiintoiminnoista. Ne on tärkeitä, elintärkeitä. Nauttiikaa niistä!

Sain siinä sivupolulla idean, että koska tiedän olevani kolmen täysin tutun tien tai polun muodostaman kolmion sisällä, pyrin autolle uutta reittiä suuntavaistooni luottaen. Oli hyvin pilvistä, aurinkoa ei näkynyt lainkaan eikä varjojakaan josta olisin voinut sen päätellä. Kuljimme koiran kanssa yhteistyötä tehden "kohti autoa" ohittaen kaksi valtavan syvää suppaa niiden sivuja kiertäen. Metstyökoneen jäljet ja peurojen polut risteilivät suunnilleen tutussa metsässä, jossa kuitenkin on minulle paljon tutkimattomia osia. Päättelin puuston vaihtuvista i'iästä missä osin metsää menen. Ne paikat jotka lapsena olivat pulkkamäkiä, ovat nyt 40 vuotisia männiköitä, ja toisaalta suppilovahvero-/peikkometsät saattavat nyt olla Motojen mylläämiä kannokkoja. Tunsin toiveikasta tyydytystä kun rämpimisen jälkeen puuston takaa aukesi taivas kuiten olin odottanut. Kuinka yhden mäen laskun ja nousun jälkeen tulin paikkaan, jota en ikipäivänä pysyisi toiselle kuvailemaan tai piirtämään ulkomuistista. Minulla ei ollu siellä mitään kiinnekohtaa jota olisin voinut nimetä, isoa puuta tai kiveä. TIESIN missä olin vaikka en tiennyt miksi. Jos nyt lasken tämän  pienen mäen ja sitten nousen tuon seuraavan, sieltä pitäisi pilkottaa ihmisen valmistamia rakennelmia. Pysähdyin siihen ja katsoin maisemaa. Se oli 30-40 vuotiasta mäntymetsää. Missään ei näkynyt mitään erityistä. Vain taakse jäänyt rämpiminen jyrkissä mäissä ja taivaan kaareutuminen, tuulen suunta, metsänpohjan muoto sanoi minulle, että tiedät missä olet. Aloin sitä siinä ihmetellä ja ajatukseni palasi siihen, että lapsi tietää enemmän kuin oppii. Tämä aasinsilta saattaa olla hutera ja sammaleinen, mutta mielestäni liikuttiin samalla primitiivisellä alueella. Ilman omaa panosta ja osaamista, löysin polulle joka vei autolle.

Ilman omaa ansiota minulla on kohtalaisen hyvä suuntavaisto. Kuinka paljon tietoa meissä onkaan, jonka häivytämme arkisen hälinän ja ulkoisten vaatimusten alle. Minusta se on kiehtovaa.

Huristelimme koiran kanssa autolla kotiin ja hellan ääreen.

Jatkoin tuubin kuuntelua kokaten kasvisgratiinia tuoreista kasviksista ja melkein dyykatusta juusovalikoimasta.

Sain ruoan uuniin ja luennon kuunneltua loppuun ja koin tyytyväisyyttä. 

Istahdin pianon ääreen ja aloin soittaa ulkomuistista kappaletta, jonka opettelin 22 vuotta sitten kun odotin kuopustamme. Sellainen yksinkertaisettu versio. Totesin kappaleen tulevan lihasmuistista. (nuotteja en siis osaa) Koska luennossa oli käsitelty muutamaan otteeseen vastenta ja oikeaa aivopuoliskoa, tein pienen testin. Kokeilin, miten oikea käsi ja vasen käsi suoriutuvat tehtävästään YKSIN. (Niinhän alunperin olin kappeleen opetellutkin, sellaisella yksinkertaisella sähkösynalla jossa tulee mukana nuotit ja kone osaa ne kappaleet soittaa. Siinä voi mykistää oikean käden tai vasemman käden osuuden ja niin pois päin.) Tämä on minusta ällistyttävää ja mielenkiintoista: Osaan soittaa vasemman käden osuuden huomattavasti paremmin oikean käden kanssa yhdessä. Oikea käsi kuulostaa aika pöljältä ilman vasenta ja vasen aivan typerältä ilman oikeaa. Mutta yhdessä niistä muodostuu mitä mainioin ralli!  Se vasen käsi parka ei tiennyt ollenkaan mitä sen pitäisi tehdä, kunnes oikeakin alkoi soittaa. Oikeakin käsi oli aikalailla hukassa ilman vasemman tukea. Olin siis opetellut kädet erikseen, yhdistänyt opitun yhdeksi kappaleeksi ja hävittänyt kyvyn soittaa ne erikseen.

Kai se kiekonheittokin opetellaan niin, pala palalta. Sitten näkee miten pitkälle kiekko lentää ja lentääkö oikeassa asennossa. Mutta lähdepä sieltä välistä korjaamaan jotain pientä osasta, että saisit kiekon lentämään 6 cm pidemmälle. ÄLYTTÖMÄN VAIKEAA.