Vuokrasin tänään ensimmäistä kertaa elokuvan iTunesista. Ei ole tullut vuokrattua sieltä ennen, kun on ollut joko DVD tai Netflix käytössä. Valitsin elokuvan Valo valtameren yllä, jossa näyttelevät Alicia Vikander ja Michael Fassbender. Olen vasta tänä vuonna löytänyt Fassbenderin Shame-elokuvan myötä, jossa hän teki intensiivisen ja puhuttelevan roolisuorituksen. Kun Shamen jälkeen googlailin häntä, totesin että olen nähnyt hänet jo muutamassa muussakin elokuvassa, mutta kasvot eivät olleet jääneet mieleen. Ja minulla on hyvä kasvomuisti! Olen nähnyt häneltä mm.elokuvat 12 years a slave ja Dangerous method, sekä Jane Eyre.

Valo valtameren yllä on nyyhkyelokuva. Oikeastaan tyrskähtelyelokuva. Pelkkä kyynelten vieritys ei riitä. Molemmat päänäyttelijät tekevät uskomattoman hienoa näyttelijätyötä, jota ei voi olla ihailematta. Varsinkin Fassbender vie suuressa sodassa särkyneen veteraanin roolin ihon alle ja sydämeen. Loppukohtaus, jossa hän asustelee yksin pienessä talossa on suorastaan sydäntä särkevä. Tekee mieli ojentaa kädet sohvalta kohti häntä, ja silittää poskea ja ottaa kainaloon.

Elokuva perustuu menestysromaaniin, jonka tarina saattaisi olla ällöttävän makea. Mutta huolellinen pohjatyö roolien rakentamisessa pitää juonen kiehtovana ja inhimillisenä, uskottavana. Jos tämä elokuva kiinostaa sinua, älä katso traileria, se hieman pilaa elokuvan kokemisen. Trailei paljastaa juonesta liikaa.

Fassbender on jossain haastattelussa sanonut, että elokuva on hyvistä ihmisistä, jotka tekevät huonoja valintoja. Elokuvaa katsoessa surettaa valintojen hinta, ja toisaalta miettii, olisiko heidän elämänsä saanut niin kaunista täyttymystä toisin valinnoin. Elokuva muistuttaa siitä, että ihmiset tekevät valintojaan aina sen hetkisestä tilanteesta käsin. Ulkopuolisena voi arvostella tai tuomita, ulapalla olevaa laivaa on helppo ohjata rannalta.

Lukemista arvostetaan kovasti ja tämänkin elokuva siis perustuu kirjaan. Mutta minä olen elokuvaihminen. Nautin valtavasti siitä, miten moninaisten ammattitaitojen kudelma elokuva on. Kauniit maisemat ja kuvakulmat, hienot värit, upea musiikki ja käsittämättömän taitava näyttelijätyö tekevät tästä elokuvasta helmen. Tuskin kukaan osaisi mielikuvituksessaan kuvitella niin riipaisevaa surua ja hätäännystä, jota Fassbenderin hahmo, Tom kokee elokuvassa. Jos olisin lukenut tämän kirjana, en olisi tuntenut tarinaa yhtä vahvasti kuin elokuvaa katsellessa. Pidän myös siitä, että tiedän nautintoa olevan luvassa noin kaksi tuntia ja voin  uppoutua siihen täysin. Kirjat minulla pyörivät yöpöydillä monta viikkoa. Tarinan kokeminen sirpaloituu ja osa juonesta unohtuu. En ole kovin nopea lukemaan , enkä jaksa keskittyä siihen kauaa.

Fassbender ja Vikander rakastuivat toisiinsa tätä elokuvaa tehdessä, joka tuo elokuvaan oman kutkuttavuutensa. Harva saa rakastumisestaan noin väkevää filmimateriaalia muistoksi.

Olen saanut yhden luottonäyttelijän lisää elokuvan etsintään ja valintaan tämän teoksen myötä. Katsoinkin samana päivänä vielä toisen elokuvan, Kuninkaan henkilääkäri, jossa Vikander näytteli hyvin samanlaisia tilanteita, kuin Valo valtameren yllä -elokuvassa. Hän oli myös elokuvassa Tanskalainen tyttö, joka oli riipaiseva elokuva. Sen olin sentään jaksanut ensin lukea kirjana. Nenäliinoja kului senkin tarinan kanssa.

Onneksi on elokuvat.