Menin takaisin töihin kuukauden tauon jälkeen.

Olin touhukas, sain jotain aikaiseksi.

Kuuntelin radiota, kunnes kyllästyin.

Sinä tulet mieleeni, koko ajan.

Joka minuutilla, jos en kuuntele radiota.

Keitin päiväkahvin, menin päiväkerhon pihalle sitä juomaan.

Autoja ajoi ohi. Aurinko paistoi.

Taas se tulee, se itku joka ihan hytkyttää.

Kukaan ei näe, saan itkeä tässä kaikessa rauhassa.

Menin selälleni vanerisen lelulaatikon päälle.

Ihan kuin olisin laivassa joka kulkee kovaa jonnekin.

Tältä tuntui lapsenakin, kun menin selälleen ja pilvet huljuivat toisiaan ohitellen ylitseni.

Minä makaan tässä. 

Sinusta tulee tuhkaa.

Nytkö se tapahtuu?

Muistelen miten otit minut pulkan kyytiin kun oltiin pieniä. 

Sinä avasit jalat ihan auki, minä sulloin omani pulkkan.

Sitten mentiin!

Nyt sinusta tulee tuhkaa.

Savua ja tuhkaa.

Naamaa kirvelee jo tämä itkeminen.