Voi vitsi mulla on niin huono omatunto, huokaa moni nainen päivittäin. Miehiltä tätä en ole kuullut.

On huono omatunto, kun ei ole käynyt lenkillä. Tai salijäsenyys sammaloituu lompakossa. Tai kun ei jaksanut lähteä pilatekseen.

Minulla on jatkuvasti huono omatunto, kun lemmikki on pitkiä aikoja yksin kotona.

Kun lapset asuivat kotona, oli minulla usein huono omatunto siitä, että en ollut heidän kanssa puuhaamassa jotain, vaan olin töissä. Enkä ole edes uraäiti! Työajallinen duunari.

Välillä mieltä painaa, kun ei ole ehtinyt käydä moikkaamassa omia vanhempia.

Siitä vasta saakin kärsiä jos menee kesken työpäivän syömään pari siivua pullaa! Pulla kun turvottaa, ei sisällä mitään suojaravintoaineita ja siirtyy lyhentämättömänä reisiin.

Joka kerta kun puen Primarkista ostamani yöpuvun, tunnen syyllisyyttä sen ostamisesta. Primarkin tehtailla on lapsityövoimaa, ihmisiä lukitaan tehdastiloihin jotka saattavat syttyä tuleen tai romahtaa huonouttaan. Ja ovat syttyneet tuleen ja romahtaneet.

Fleecevaatteiden tunkeminen pesukoneeseen kolkuttaa rintakehässä. Fleece on oikastaan muovia. Ja kun se pyörii pyykkikoneessa, siitä tulee mikromuovia joka tuhoaa meret ja lopulta ihmiskunnan. Voisiko maiden hallituksetkin tehdä jotain näille asioille?

Ai että monella on huono omatunto kun tuli juotua pari sidukkaa liikaa.

Tai sanottua jotain suoraan. Tai syötyä kaksi peruaa yhden sijaan.

Niin ihanaa kun matkustaminen kaikkinensa on, piehtaroin hiilijalanjäljessäni matkan jälkeen. Oliko ihan pakko lentää?

Eläimiä en ole syönyt kohta kuuteen vuoteen, kun niiden syömisestä tuli huono omatunto.

Monena iltana harmittaa, että tuli istuttua tietokoneella turhan pitkään. Ja turhaan.

Mitä kaikkea pitääkään tehdä säännöllisesti välttääkseen syyllisyydentunteen?

Leikata varpaankynnet, rasvata kantapäät, harjoittaa lantionpohjan lihaksia, nukkua tarpeeksi, lukea edes vähän, laittaa aurinkorasvaa, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen (onneksi on kuukausilahjoitus), pestä jääkaappi ennen kun se haisee, kierrättää tunnollisesti ja muistaa imuroida ilmalämpöpumppu.

Pitää katsoa vuorokausitolkulla vaaliväittelyitä, ennen äänestämistä, ettei vaan käytä ääntään väärin. Se vasta onkin kauhea omantunnonkysymys! Tämänkö takia suffragetit antoivat henkensä, että minä äänestin jotain keskustalaista vuonna modeemi ja Tik Tak. Mies ei ole antanut vieläkään anteeksi.

Olette ehkä nyt saaneet käsityksen, että koen helposti syyllisyyttä ja omantunnontuskia.

Olen aina maksanut TV-lupamaksun. Joskus menin junassa pummilla, ja se tuntui tosi väärältä.

En tee harmaan talouden hommia. Puhun kyllä ihmisistä pahaa selän takana, mutta se sentään kaduttaa joskus. 

Joten ette varmaan ylläty kun kerron, että en voi laittaa hiirenloukkuja, enkä kärpäspapereita, koska jopa jyrsijöiden ja hyönteisten kiduttaminen saa minulle pahan mielen ja katumuksen. Ja että kalastaisin? Koukulla? Miksen samantien keihästäisi peuroja kylkeen työmatkalla ja jättäisi niitä sätkimään pellon reunaan.

Siksi tuntuukin niin käsittämättömältä kuinka välinpitämätön kokonaisuudessaan ihmiskunta on eläinten kärsimysten vuoksi. 

Haavoittunut joutsen viedään kyllä ensiapuun, mutta elämän aikana kiskotaan tuhat broileria, jotka elävät hirvittävissä olosuhteissa. Lemmikkihamsterille annetaan eläinlääkärillä eutanasia, mutta peltomyyrä voidaan tapaa tuskallisesti myrkyllä. Hirveä ristiriita.

Itse olen tappanut kaksi kertaa hiiren tai myyrän halolla lyömällä. Oli pakko. Ne mellasti leikkuulaudalla ja valvotti koko taloa öisin.

Ja yöunethan siinä meni. Itkin tyynyliinaani ja näin niiden rassukoiden pullottavat silmät ja ne pikkuruiset verilammikot jotka niistä purskahti.

Miltä työpaikkakiusaajasta tuntuu? Tai vaimonhakkaajista?

Miltähän tuntuu tappaa ihminen? Edes sodassa?

Olen nähnyt unta, että tapoin ihmisen. Se oli joku iso rikollismies, joka uhkasi tyttäriäni väkivallalla ja tappamisella. Hyppäsin miehen harteille ja kuristin reisillä hengen pois. Se tuntui todelliselta. Mies nytkähteli kuollessan ja retkahti painavana lattiaan. Olin hengästynyt.

En katunut tippaakaan.

Mutta se oli unta.