Tässä menee mun rajat.
Piirrän ne ilmaan tai näkymättömään hiekkaan.
Ja tässä on aiheet, joista suostun puhumaan.
Se että teininä kourittiin, ei näköjään unohdu.
Se siirtää vieläkin rajaa vain kauemmas.
Tässä on mun raja metrossa.
Tässä se on kaupassa.
Tässä ollaan joogatunnilla.
Kosketusetäisyys, kyynärä, käsivarren mitta.
Viisi kilometriä, kiitos.
Raja siirtyy tarpeen mukaan, kyllä se vähän joustaa.
Lontoolaisessa pubissa, Pariisin metrossa ja Splitin lentokentällä
menen melkein sopimuksettomaan tilaan.
Mutta sen jälkeen
tarvitsen kaistaleen hiekkarantaa,
oman hissin
oman huoneen
omat ajatukset, jotka voin jakaa harvojen kanssa.
Mulla on varaa näihin rajoihin.
Kommentit