Tässä menee mun rajat.

Piirrän ne ilmaan tai näkymättömään hiekkaan.

Ja tässä on aiheet, joista suostun puhumaan.

Se että teininä kourittiin, ei näköjään unohdu.

Se siirtää vieläkin rajaa vain kauemmas.

Tässä on mun raja metrossa.

Tässä se on kaupassa.

Tässä ollaan joogatunnilla.

Kosketusetäisyys, kyynärä, käsivarren mitta.

Viisi kilometriä, kiitos.

Raja siirtyy tarpeen mukaan, kyllä se vähän joustaa.

Lontoolaisessa pubissa, Pariisin metrossa ja Splitin lentokentällä 

menen melkein sopimuksettomaan tilaan.

Mutta sen jälkeen

tarvitsen  kaistaleen hiekkarantaa,

oman hissin

oman huoneen

omat ajatukset, jotka voin jakaa harvojen kanssa.

Mulla on varaa näihin rajoihin.