Kolmen viikon kesäloman jälkeen palasin töihin ja pääsin hommaan sisään ihan hyvin. Yhden ulko-oven koodi oli unohduksissa hetken ja Windowsin salasana oli vanhentunut ja jouduin pyytämään help deskistä apua. Muuten meni hyvin.

Lopetin perjantaisen "aherruksen" yhteen maailman epäarvostetuimmista askareista, vessojen siivoamiseen.

Meillä on kielessä erilaisia sanontoja tai vakiintuneita heittoja, joilla halutaan kuvata jonkinlaista janaa, langan alku- ja loppupäätä. "Vauvasta vaariin, aasta ööhön", ja sitten on sellaisia ammatteihin liittyviä ilmaisuja. Mikähän olisi eniten käytetty ammattinimike, kun haluataan ilmaista työn arvostuksen spekträ, sitä ei-lentokapteenipäätä?

Mietitääs nyt jos henkilöä haastatellaan vaikka riippumattojen kutomisesta, että kenelle tuo harrastus sopii? - No tää kuule ihan sopii lentokapteenista --------n.

Entä jos nuorta motivoidaan opiskelemaan? Ettet vaan päädy -------ksi.

Mainitse joku paskaduuni? -------

Matalapalkka-ala? ---------ala.

Olen jopa kuullut, että murtohälytinlaitteisto on niin helppokäyttöinen, että meidän -------kin osaa sitä käyttää.

Tämä tuli radiosta hiljattain: " Tästä (metodista) ovat hyötyneet ihan kaikki ------- pappiin ja poliisiin.

Vastaus on tietysti siivooja.

Ja nimenomaan se vessojen siivoaminen on kamalinta kaikesta. Mun mielestä kanooppiastioiden täyttäminen olisi huomattavasti kamalampaa. Ja mikä tahansa homma jota joutuisi tekemään sukkahousut jalassa, jakkupuku päällä.

Se on kuulkaa vessan siivoaminen ihan samanlaista siivoamista kuin toimistossakin. Ylimääräiset tavarat poistetaan tiloista tai laitetaan paikalleen. Valokatkaisijat, ovien kahvat ja muut pinnat pyyhitään oikeanlaisella liinalla ja aineella. Roska-astiat tyhjennetään. Lattiat puhdistetaan sopivin menetelmin. Paperi- ja saippuatelineet tarvittaessa täytetään. Tietysti vessan siivouksesta tekee ÄLLÖN se, että siellä pyllyt ja vehkeet vilkkuvat irrallaan ja eritteitäkin tulee. Ne eritteet onneksi menee pääsääntöisesti pöntöstä alas. Ja minulla on kumihanskat. Eikä minun tarvitse naamaa työntää sinne pönttöön. Oikeasti inhottavinta vessojen siivoamisessa on epäergonominen asento. Kaikki muu on sitä samaa siivoamista mitä tehdään muissakin tiloissa. Eikä  ne persekankut ole ihmisen likaisin osa. Ne on sormet! Jos olisi ihan pakko nuolaista päiväkerhon muovipottaa tai HSL lippuautomaatin kosketusnäyttöä, niin pottaa lipoisin! Jos tässä aletaan basillitestejä tehdä pyyhkäisyliuskoilla, niin veikkaan vahvasti, että älypuhelinkorjaaja altistuu tuhatkertaiselle pöpmäärälle työssään verrattuna siivoojaan. Ja hän tekee työtään ilman kumihanskoja! Ja saattaa työntää kapineen aivan naamaansa kiinni.

Minun työssä on ajallisesti ehkä noin puolet siivoamista. Ja siihenkin on vähän vaikea vetää tarkkaa viivaa, että mikä on siivoamista ja mikä on kiinteistönhoitoa. Tänäänkin vaihdoin loisteputkilamppuja, vaihdoin paristoja, olin mukana mikkitestauksessa, soitin asiakkaille, soitin tavarantoimittajille, lisäsin kopiopaperia, lisäsin ilmoitustaululle tiedotteita, tyhjensin tiskikonetta, silitin puuvillaliinoja, ripustin pyykkiä jne.  Työnkuvani on monipuolinen ja teen työtä todella itsenäisesti. Ei kukaan tule sanomaan, että mitä minun minäkin päivänä pitää tehdä. Tajuan sen aivan itse.  Koskaan minulla ei ole sellainen tunne, että voi helvetti kun on mentävä siivoamaan tai on mentävä siivoamaan vessat. Se on ihan OK puuhaa. Voin siinä samalla kuunella podcasteja, politiikkaradiota, kielikurssia tai musiikkia. Tai sitten olen vain omissa ajatuksissani ja kelailen vaikka mitä palaverissa puhuttiin, tai mietin miten jonkun asian saisi toimimaan paremmin tai miten voisin auttaa ystävää tai työkaveria ongelmissaan. Jos jotain työtehtäviä inhoan tai en ainakaan niitä mielellään tee, ne ovat: Laskujen hyväksyminen Sapissa, sairauspoissaolojen merkitseminen, ylipäätään kaikki missä pitää pyöritellä numeroita tai kirjaimia tietokoneella ja palaverit. Kännykän käytöstä en myöskään pidä. Whatapp-viestien kirjoittaminen on perseestä, kuten Markus sanoisi. En myöskään pidä graffitien poistosta, koska ne aineet haisevat niin kamalalle. Enkä pihan siivoamisesta, koska nuuskapussit ja räkä ja tupakantumpit ym kaikki erite mitä nisteistä irtoaa. 

Siivoojien keskuudessa vallitsee paljon suurempi tyytyväisyys mitä vaikkapa radiotoimittajat luulevat. Työ on itsenäistä, siinä saa liikkua, siinä tapaa ihmisiä, siinä näkee kättensä jäljen. Kukapa ei pitäisi raikkaasta siististä tilasta?

Suuria älyllisiä ponnistuksia se ei vaadi, arvostus on mitä on ja palkka on pieni. Mitkä ne on siellä janan toisessa päässä sitten ovat?

Sanoisin että lentäjä, kirurgi, ekonomi ja juristi. Kyllä minä sen ihan hyvin ymmärrän, että jos jonkun lapsi lentää Finnairin konetta niin onhan siinä rinta rottingilla. Mä en usko, että mun äiti näyttää tuolla Prisman käytävillä lompakosta minun valokuvaa, että tämä se  siivoaa  toimistoja seurakunnalla . Ehei. On mulla sen verran hoksotinta. Mutta pointti tässä kirjoiteuksessa on se, että  meidän ei pitäisi itse tehdä johtopäätöksiä kenenkään menestyksestä, hyvinvoinnista tai onnellisuudesta sen perusteella mitä työtä hän tekee. Meidän pitäisi pyrkiä eroon sellaisita janoista, joiden päihin me ripotellaan ihmisiä  MUKA-ARVOSTUKSEN mukaan. Voisin luetella tässä 30 ammattia joita minä en haluaisi tehdä vaikka älyllistä kapasiteettiani lisättäisiin sen verran että niitä pysyisin tekmään. 

Kaikki työ jossa ollaan tekemisissä paljon tai koko ajan lasten kanssa (meteli ja vanhemmat)

Kaikki työ jossa istutaan vain tietokoneella (niska-hartiajumit, peräpukamat)

Johtotehtävät (vastuu, konfliktit, työtaakka)

Pelastustehtävät (vastuu toisen hengestä)

Hoitoalantyöt (vastuu toisen terveydestä tai hengestä)

Rekkakuski ( yksitoikkoisuus, istuminen)

Kaikki työ, joka on epäeettistä tai kuluttaa maapalloa kohtuuttomasti (halpavaatteiden ja krääsän myynti jne.)

Työ jossa pitäisi olla esillä ja puhua

Työ jossa saisi vihapostia

Työ jossa kaikki arvostelisi

Työ jonka jälkeä ei koskaan näkisi

Työ jossa hyväksikäytetään eläimiä tai tehdään niille väkivaltaa

Työ jonka ääressä on vain pinnallisia ja kovia ihmisiä

 

Toistaalta, jos sanoisi että riippumaton kutominen sopii ihan kaikille ohjelmoijasta kirjanpitäjään, niin kuulostaisiko skaala yhtä laajalta? Miksei voi sanoa, että sopii kenelle vain ammattiin katsomatta?