Miksi ihmiset esittävät itselleen ja toisilleen ihan älyttömiä kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus? Tai onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Voi hyvä Sylvi, se on PUOLILLAAN. Onko pakko yrittää ujuttaa jotan näppäriä tarkoitusperiä pelkkään täyttöasteen  toteamiseen. Valtavat ihmismassat uskovat, että elämän tarkoitus on päästä taivaaseen. Minulle tämä ajatus on logiikasta vapaa. Evoluutiobiologi sanoisi että elämän tarkoitus on kantaa ja levittää geenejä. Joku vastaa, että elämän tarkoitus on elää tai että se on kuolla.

Mun aivot ei taida riittää sellaisten asioiden kuin; olenko oikeasti olemassa, mitä jos tämä kaikki onkin simulaatio tai mikä on elämän tarkoitus, pohtimiseen. (Sivuhuomautuksena muuten, hah, aivot eivät kykene ymmärtämään miten monimutkaiset aivot ovat...)

Eilen, kipeänä, hirveässä pakkasviimassa koiraa kakattaessa tulin siihen lopputulokseen, että elämän tarkoitus, sisältö tai päämäärä minulle on olla rakkaiden seurassa, yrittää pitää hormonit tasapainossa ja kuunnella musiikkia. 

PS: Olen kieltänyt itseltäni seuraavat syvät ja leveät pohdinnat: ääretön, ikuisuus ja avaruuden laajuus. Oma aurinkokuntakin tuottaa päänvaivaa.

Ne etäisyydet...