Joskus mietin, onko minusta näkemään

kaikkea sitä menetystä, joka on väistämätöntä,

joka osuu aina jonkun kohdalle?

Onko minussa miestä tai naista

kuulla sortunein äänin 

lausuttuja tai lausumattomia sanoja?

Onko minussa voimaa

laittaa lauantaina saunan jälkeen

jonnekin lokeroon tai laatikkoon

sitä surua

joka tarttui puvun kankaaseen

tukkaan ja silmiin ja suuhun?

Onko minusta unohtamaan

miestä

joka silitti havuja 

kuin hiuksia

rakkaansa haudalla?