Joskus mietin, onko minusta näkemään
kaikkea sitä menetystä, joka on väistämätöntä,
joka osuu aina jonkun kohdalle?
Onko minussa miestä tai naista
kuulla sortunein äänin
lausuttuja tai lausumattomia sanoja?
Onko minussa voimaa
laittaa lauantaina saunan jälkeen
jonnekin lokeroon tai laatikkoon
sitä surua
joka tarttui puvun kankaaseen
tukkaan ja silmiin ja suuhun?
Onko minusta unohtamaan
miestä
joka silitti havuja
kuin hiuksia
rakkaansa haudalla?
Kommentit