Tänään on ollut ihanan lämmin, toimelias lomapäivä. Olen kärrännyt mursketta ja pihakiviä, pessyt auton, tyhjentänyt YHÄ kämppää, pyykännyt, tuukannut... Välillä olen mennyt pihakeinuun tai -sohvalle lukemaan aurinkoon.

Heti aamusta vein koiran eläinlääkärille. Raukalla on korvatulehdus. Ollut varmaan jonkin aikaa, mutta kun ei ole ravistellut päätä eikä raapinut korvaa, en ole tajunnut että tilanne olikin aika huono. Ruskean töhnän ja kauhun lamaannuttaman ilmeen vuoksi vein.

Sen jälkeen menin Hyvinkäälle kehystämöön hakemaan töitäni, jotka kehystytin kierrätyskehyksiin. Tuleehan ne työt ihan eri tavalla esiin kun ne on kehyksissä. En oikein tiedä mitä ajatella siitä, että oman kodin seinillä on itse tehtyä taidetta. Onko se jotenkin omahyväistä? Vaan eipä ole "varaa" muuten aitoon taiteeseen, mitä nyt kirpparilta olen ostanut joitakin akvarelleja.Käytiin tänä kesänä yhdellä tuttavalla jolla oli seinällään Katariina Sourin tekemä melko suuri työ. On muuten pikkuisen erilainen tunnelma huoneessa kuin jos siellä on halpiskehyksissä Lontoo-aiheinen juliste. Se Sourin työ oli tosi magee ja kuvasi eläintä joka on tuttavalleni tärkeä. Kehystämön jälkeen menin kirjastoon palauttamaan kirjoja, jotka tosin olin unohtanut kotiin. Onneksi kirjoille saa lisäaikaa silloin kun pää ei pelaa kunnolla. Miksi muuten kirjastoissa on aina kuuma? Oli sitten kesä tai talvi, syksy tai kevät. Sekä Hyvinkään että Riihimäen kirjastoissa on sairaan kuuma.Ulkona oli 26 astetta ja kirjastosta pois astuessa se tuntui vilvoittavalta. En voisi olla kirjastossa töissä. Alasti työskentelyä ei varmaan hyvällä katsottaisi.

Lainasin Suomen itsenäistymisen vaiheeseen liittyen kolme kirjaa. Tiedä sitten saanko luettua niistä murto-osaakaan. Itsenäistymisen aika on jäänyt ainakin minulla jotenkin talvi- ja jatkosotaa käsittelevien kirjojen ja elokuvien varjoon. Ne ovat hurjan paljon enemmän esillä pelkästään itsenäisyyspäivän viettoa ajatellen. Mutta ilman 1890 -luvun ja 1900 -luvun alun tapahtumia meillä ei olisi itsenäisyyttä jota puolustaa. Oliko Eugen Schauman sankari? Marttyyri? Olisiko hän sitä jossain toisessa maassa?  Hän oli poliitisen murhan tehtyään vain 29 vuotias. Saman ikäinen kuin poikani on nyt. Kaikenlaiset yhtymäkohdat laittaa miettimään.

Meanwhile in Finland minun isoisä on 19 vuotias, ilmeisesti ylioppilas tai tekniikan opiskelija. Hänellä on hirvittävän raisut viikset ja vielä tukkaa. Hänestä tulee diplomi-insinööri ja "tirehtööri". Isä sanoi viime viikolla, että isoisä "vihasi kommunisteja enemmän kuin mitään muuta." En tiedä muistaako isä oikein. Häkellyin, olin hiljaa. Sekoittuuko tähän nyt osia eri tarinoista. En ole koskaan aikaisemmin kuullut moista väitettä. 

Isoisän aikalainen oli Suomen ensimmäinen naisprofessori Alma Söderhjelm. Luin hänen elämänkertansa kesälomareissussa. (Kiitos Riihimäen kirjasto kirjan esillelaitosta)  Se tarina oli hyvin mielenkiintoinen. Kirjan lopussa Alma odottaa hartaasti kuolemaa parantolassa (ei hän enää halua parantua)  ja jättää lukijan mieleen yllättäen pyörimään sanat (ulkomuististani, ei sanatarkalleen): Olisi pitänyt vihata vähemmän.

Näitä sanoja olen kantanut mukanani koko kesän.