Nikke Ankara teki minulle sen, minkä Ville Gallekin. Minulle täysin tuntematon artisti, genrestä jota en kuuntele, säväytti syvimmältä. Vain elämää -ohjelmassa oli Olli Lindholmin päivä. Hän on ollut minulle vähän mysteeri.  Että mitä se niinku tekee? Yö oli todella kova juttu silloin 80-luvun puolivälissä. Heillä on oikeasti hyviä kappaleita. Viime vuosina olen nähnyt Ollin lähinnä junttaamassa toista jalkaa lattiaan ja laulavan naama irvessä, silloin tällöin, telkkarissa.

(Hän on omien sanojensa mukaan hyvä tanssimaan, todella hyvä tanssimaan. Kukapa olisi uskonut?)

Nyt pääsin jyvälle Ollista. Hän kertoi nauttivansa huomion keskipisteenä olemisesta. Pakko päästä lavalle ja esiintymään. Pakko olla suuna ja päänä. Oli kuulemma joskus työntänyt "jätskitikun hanuriinsa" ja pyllistänyt omalle äidilleen, "kun muut yllytti."

Ollin päivästä jäi mieleen "mää mää mää mää". Eihän sille mitään voi jos on huomionkipeä. Se on ominaisuus siinä kuin ujouskin. Ujous ei yleensä häiritse ketään, mutta pohjaton huomionhakuisuus on rasittavaa läheisille, sekä koulu- ja työtovereille.

Nikke sen sijaan, ainakin ohjelmassa, oli se hiljainen, kuunteleva, keskittyvä, hermoileva ja punasteleva kaveri. Ja kun hän esitti biisiään, menin kananlihalle. Hänellä oli jotain annettavaa. Räppiosuudet kappaleessa oli todella hienot.


Olen ihan kypsä erilaisiin kanta-asiakkuuksiin. Kysymykseen, onko sulla meidän kanta-asiakaskorttia, joudun vastaamaan lähes aina, etten muista. Enkä kanna niitä kaikkia mukanani, kun niitä on tämmönen pino, ja nostan etusormen peukalon yläpuolelle viiden sentin korkeuteen. Joskus, harvoin, niillä korteilla voi kerryttää jotain bonusta, jolla voi ostaa teippirullan tai viemärinavausrakeita. Syy näiden korttien kehittelyyn on tietenkin päästä pommittamaan asiakkaita sähköposteilla ja tekstareilla.

Sähköpostiini kolahti kysely Suomalaisesta kirjakaupasta. Siinä pyydettiin arvioimaan myyntitapahtumaa ja asiakaspalvelua viime käynniltä. Kyselyn täyttäminen tyssäsi kohdaltani tiedusteluun myyjän iloisuudesta. ILOISUUDESTA. Arvoi asteikolla 1-5 kuinka iloinen myyjä oli, kun etsin adressia hautajaisiin. No en oikeasti sellaista etsinyt, mutta sopii paremmin tähän draaman kaareen. Alhainen verenpaineeni nousi tasolle, josta Pekka Puska varoittaa. Enkä nukkunut yön yli, kuten olen itselleni luvannut, ennen palautteen lähettämistä palautekyselyn laatijalle. 

Minä odotan kirjakaupassa asiantuntevaa, normaalia, kohteliasta käytöstä. Niitä superpalloja joilla on ponnari liian kireällä ja jotka toivottavat konemaisesti hyvää päivänjatkoa, on kaupoissa jo tarpeeksi. Inhoan kaikkea päälle liimattua. Myös liian isoja tekoripsiä.

Ei Suomessa kirjakaupan myyjän tarvitse olla iloinen. Oletan, että Suomalaisen kirjakaupan asiakuusjohtaja toivoo myyjien olevan iloisia tai ainakin esittävän sellaista. Olen osuuteni kaupan alalla työskennellyt ja muistan ne tsemppipalaverit, saatana.

Näyttäkää minulle asiallinen työpaikkailmoitus myyntitehtäviin. Olethan ulospäinsuuntautunut, energinen, sosiaalinen, intohimoinen ja tiimihenkinen. Rakastat epämukavuusalueellasi voileipiä, kesärenkaita, koiranruokaa, robotti-imureita, mitä milloinkin sinua käsketään rakastamaan. 

Odotamme sinulta Positiivista ja innostunutta elämänasennetta! WHAT?

Työnnäthän jätskitikun pyllyysi jos joku niin pyytää ja huudat palaverissa mää mää mää!

Jos aihe kiinnostaa, on helppo löytää artikkeleita tutkimustuloksista, jotka osoittavat että introvertit ja ujon oloiset, esimerkiksi erityisherkät ihmiset ovat parempia työntekijöitä kuin ne joita työpaikkailmoituksissa haetaan.

Tajuaako kukaan hakea työntekijää, joka keskittyy, tarkkailee, kuuntelee, analysoi, harkitsee ja tekee itsenäisiä päätöksiä?

Kuunteleminen on myyjän tärkein ominaisuus. Se on kaikessa asiakaspalvelussa tärkeä ominaisuus.

Asiakaspalvelussa keskittyminen pitäisi suunnta itsestä pois, pois jätskitikusta.

Lopulta ei ole olellista, mitä itse itsestäsi luulet, tai mitä hymytarroja naamasi tsemppipalaverissa liimataan, vaan se, miten toiset ihmiset sinut kokevat.

Kenenkään ei pitäisi vetää roolia työpaikalla. Sellainen nakertaa sisuskalut.

Olkoon toiset äänessä, jos joku heitä jaksaa kuunnella.

Olkoon joku toinen hiljaa, kunnes hänellä on jotain sanottavaa.